Urhean toimitusjohtaja Simo Tarvonen

”Minulle tämä on maailman paras työpaikka”

Urhea-säätiön toimitusjohtajan Simo Tarvosen päivät ovat viime vuosina venyneet pitkiksi. Pääkaupunkiseudun urheiluakatemian ja Mäkelänrinteen urheilulukion toiminta pyörii aktiivisessa rytmissään, mutta samalla säätiön johdolla rakennetaan Urhea-kampusta. Kampukselle nousee monilajinen Urhea-halli, koulua laajennetaan ja opiskelijat saavat oman kerrostalon aivan viereen. Työtä ja vastuuta on paljon Tarvosen harteilla.

  • On tämä vienyt ihan järjettömän paljon aikaa. En viitsi tunteja laskea. Välillä pää on ihan tyhjä ja silloin on päästävä lenkille. Olen myös pohtinut, että onko järkevää käyttää tämä kaikki energia urheilun edistämiseen vai pitäisikö tämä aika käyttää esimerkiksi ilmastonmuutoksen ehkäisyyn. Mutta vastaus on se, että minulle tämä on maailman paras työpaikka, Tarvonen sanoo.
  • Meillä on Urheassa mahtavat ihmiset työtä tekemässä ja sosiaalinen yhteenkuuluvuuden tunne on todella vahva. Keskeistä on nuorten auttaminen. Autamme nuoria urheilijoita eteenpäin urheilussa, opinnoissa ja elämässä.

Kössimontusta mutkien kautta Märskyyn

Tarvonen harrasti lapsena ja nuorena monipuolisesti eri lajeja, kunnes 15-vuotiaana squash valikoitui päälajiksi. Hän eteni lajissa ammattilaiseksi asti pelaten mm. Englannissa, Saksassa ja Itävallassa. Tarvonen alkoi myös valmentaa, joka oli luonnollinen jatkumo Jyväskylän yliopistossa Liikuntatieteellisessä tiedekunnassa käynnistyneille valmennuslinjan opinnoille.

Vuonna 1995 Tarvonen sai ensikosketukset Mäkelänrinteen urheilulukioon, johon hän pääsi liikunnanopettajan sijaiseksi. Muutaman vuoden mittainen onnistunut työpesti muuttui valmennuksen lehtorin viraksi ja samoihin aikoihin Tarvonen nimitettiin myös koulun apulaisrehtoriksi. Squash pysyi koko ajan lajina rinnalla. Tarvonen luotsasi Suomen maajoukkueita vuosina 1995–2007, ensin naisten joukkuetta ja viimeiset seitsemän vuotta miesten.

Urheiluakatemia perustettiin vuonna 2003 tukemaan urheilijoita opintojen ja urheilun yhdistämisessä. Urhea-säätiö sai alkunsa vuonna 2014 ja on kasvanut koko ajan, työllistäen tällä hetkellä yli 30 työntekijää.

  • Alun perin minun ei pitänyt lähteä kouluun töihin, mutta tämä on tosi makea yhteisö. Täällä yhdistyvät urheilu, valmentajat ja koulutus. On monenlaista sivistystä urheilun lisänä ja puhutaan monipuolisesti asioista, Tarvonen kertoo.
  • Uskon vahvasti kaksoisura-ajatteluun, vaikka osa ajattelee sen olevan ”opojen hommaa”. Urheilijan uralla on monenlaisia hetkiä. Välillä urheillaan ihan täysin, on hetkiä, jolloin viedään urheilua ja opintoja vierekkäin eteenpäin ja hetkiä, kun urheilu-ura loppuu. Urheilijallakin on vain yksi elämä ja tarvitaan järjestelmä, joka tukee myös opintojen viemistä eteenpäin.

Toiminta tuo sielun halliin

Urhea-halli lähti Tarvosen ideasta. Puhe urheilijoiden siirtymisiin käyttämästä ajasta oli koko ajan läsnä kuten myös harjoitustilojen jatkuva tarve. Koulujen palloilusalit olivat aina kuusi viikkoa vuodesta ylioppilaskirjoitusten käytössä ja muutenkin oli ahdasta.

  • Alkuperäisessä ideassa oli kyse paljon pienemmästä hallista. Hankkeen edetessä se kasvoi kampukseksi asti.

Rakentaminen on edennyt hyvin aikataulussa, ja arkkitehdit ja rakentajat ovat kehuneet hankkeen hyvää henkeä.

  • Uskon, että hallista tulee paljon parempi kuin olen osannut edes ajatella. Nyt me rakennamme vain seiniä, mutta kun toiminta saadaan pyörimään, niin sinne tulee sielu.
     

Lomalla ladulle ja pitkät yöunet

Edessä on joulutauko ja pieni loma, jolloin Tarvonen pyrkii liikkumaan ja lepäämään.

  • Keväästä on tulossa kiivas, kun maalia kohti mennään. Kolmen kuukauden päästä alkavat sisustustyöt ja kesäkuun puolivälissä on hallin luovutus urakkasopimuksen mukaan.

Tarvonen on oppinut rakennuttamisesta valtavan paljon.

  • Hyppäsin hankkeessa suoraan syvään päätyyn. Ihan heti en uutta käynnistäisi, Tarvonen sanoo, mutta jatkaa nauraen:
  • Toisaalta 5000 neliötä jäi laajennusvaraa, että eihän sitä koskaan tiedä.

Teksti: Sanna Mönkkönen
Kuva: Urhean kuva-arkisto