Naisten jääkiekkomaajoukkue on kokenut olympiamenestyjä

Minttu Tuominen
Annina Rajahuhta
Tiia reima

1. Monetko olympialaiset olette urallanne käyneet läpi (mainitkaa mahdolliset olympialaiset)?

Minttu Tuominen: “Kahdet: Vancouver 2010, Sochi 2014.”

Annina Rajahuhta: “Minulla on kahdet olympialaiset takana: Vancouver 2010 ja Sotchi 2014.”

Tiia Reima: “Nagano -98 ja Salt Lake -02.”

2. Miten valmistautuminen tuleviin olympialaisiin on mennyt? Oletteko päässeet valmistautumaan Pyengchangin olympialaisiin omasta mielestänne ammattimaisesti?

Minttu Tuominen: “Olen osapäivätyössä, joten valmistautuminen on ollut niin ammattimaista kuin tässä tilanteessa mahdollista. Työtilanteeni mahdollistaa kahdesti päivässä harjoittelun. Lepoon ei kuitenkaan ole aina jäänyt tarpeeksi aikaa, joten välillä olen joutunut muokkaamaan harjoitusohjelmaani alkuperäistä kevyemmäksi. Kesän ja alkusyksyn aikana kärsin terveyteen liittyvästä ongelmasta, joka on rajoittanut harjoittelua ja kilpailuihin osallistumistani syksyn aikana. Nyt olen n.1,5 kuukauden ajan harjoitellut lähes normaalin harjoitusohjelman mukaisesti.”

Annina Rajahuhta: “Olen pelannut aikaisemmat kaudet Suomessa ja urheilun lisäksi olen käynyt töissä sekä opiskellut. Elämäni on ollut todella aikataulutettua ja aikaa treeneistä palautumiselle jäi minimaalisesti. Täksi kaudeksi olin niin onnekkaassa asemassa, että tein ammattilaissopimuksen kiinalaisen Kunlun Red Starin kanssa ja olen saanut keskittyä pelkästään treenaamiseen ja pelaamiseen.”

Tiia Reima: Millaisia muistoja sinulle tulee mieleen olympiavuodesta (esim: Naganon tai Salt Lake)?

“Naganosta tietenkin pronssimitali ja Salt Lakesta suuri pettymys ja 4:s sija. Erittäin hienoja kokemuksia kuitenkin kumpainenkin tapahtuma.”

3. Missä olette pääsääntöisesti valmistautuneet (Minttu-Suomi, Annis Kiina/USA) ja mihin olette itse erityisesti keskittyneet viimeisten kuukausien aikana, jotta olympiapaikka joukkueessa olisi teidän?

Minttu Tuominen: “Päivittäisharjoitteluni sijoittuu Tapiolan jäähallille, jossa harjoittelen Blues naisten ja Blues Juniors B-akatemia poikajoukkueen kanssa.

Aamujäillä käyn Töölössä Urhean sekä HIFK:n jäillä. Kuntosali- ja oheisharjoittelua toteutan Märskyn ja Unisportin tiloissa. Tärkeintä jääharjoittelussa on ollut kovassa luistelu- ja pelitempossa harjoittelu, sekä jään ulkopuolella jouduin rakentamaan syksyllä uudestaan peruskuntoa. Joulun jälkeen tulee lyhyt nopeuspään hermotuskausi.”

Annina Rajahuhta: “Seurajoukkueeni pelaa Kanadan CWHL-liigaa ja olemme olleet nyt syyskaudella harjoittelemassa ja pelaamassa sekä Kanadassa että Kiinassa. Kevään ja kesän ajan harjoittelin Suomessa ja keskityin rakentamaan itselleni vahvaa pohjakuntoa, sillä oma pelityylini on melko kuluttava. Minun on oltava todella hyvässä kunnossa, että voin toteuttaa pelityyliäni parhaimmillaan. Nyt viimeiset kuukaudet seurajoukkueeni kanssa olemme matkustaneet todella paljon ja pääpointti on ollut peleissä. Koska lentämistä ja matkustamista kertyy aika paljon, niin huoltavan harjoittelun merkitys korostuu myös entisestään. Nyt jouluna meillä on peleistä tauko ennen kuin seurajoukkue taas tammikuussa kokoontui. Se mahdollistaa vielä yhden hyvän ja tiukemman treenijakson tähän väliin.”

Tiia Reima: Tuleeko mieleen mihin valmennusjohto kiinnitti erityisesti huomiota teidän valmistautuessa naisten jääkiekon ensimmäisiin olympialaisiin, Naganoon v. 1998?

“Rauno Korpi toimi silloin valmentajana ja suuria harppauksia otettiin eteenpäin niin harjoittelun kuin pelaamisenkin osalta. Kehitettiin etenkin pelaajien fyysisiä ominaisuuksia ja paljon myös pelillisiä asioita.

Joukkuetta myös hitsattiin yhteen lukuisin tapahtumin ja leiripäiviä kertyi joukkueena paljon. Valmistauduttiin tuleviin kisoihin niin hyvin kuin mahdollista. Japanissakin käytiin ennalta, jotta maa ja kulttuuri tuli tutuksi. Pienetkin asiat tehtiin huolella, jotta kisoista saataisiin paras mahdollinen menestys. Olivathan ne ensimmäiset Olympialaiset missä naisten jääkiekko oli mukana.”

4. Teillä alkaa juuri näinä päivinä jälleen yksi valmistava turnaus. Turnaukseen osallistuvat joukkueet Japani, Ruotsi ja Saksa (Saksaa lukuunottamatta) valmistautuvat helmikuussa Etelä-Korean Pyeonchangissa pelattaviin olympialaisiin. Millaisin odotuksin te lähdette turnaukseen? Lukemani mukaan tämä joulukuun tapahtuma on pelaajille paikka vakuuttaa maajoukkuevalmennus tammikuun olympiavalintoja varten.

Minttu Tuominen: “Tavoitteena itsellä pelata neljä tasaista ottelua omilla vahvuuksilla. Tietenkin toteuttaa joukkueen tapaa pelata parhaalla mahdollisella tavalla. Tavoittelemme turnauksen voittoa.”

Annina Rajahuhta: “Itse jouduin valitettavasti jättämään tämän turnauksen väliin terveydellisistä syistä.”

Tiia Reima: Millä mielin seuraat naisten maajoukkueen valmistautumista historiansa kuudensiin olympialaisiin? Ajattelitko mennä seuraamaan jotakin ottelua paikan päälle?

“Hyvillä mielin seuraan ja innolla odotan jo tulevia kisoja. Matka joukkueella tähän asti on sujunut tuloksellisesti erinomaisesti, Kanadakin kaatui jo kerran. Ikävä kyllä en usko että nyt pääsen paikan päälle seuraamaan joukkueen otteita valmistavassa turnauksessa.”

5. Päävalmentaja Pasi Mustonen korosti omassa esityksessään Vierumäellä 20.11.2017 (Psyykkisen valmennuksen syysseminaari), että valmentaminen on paljon muutakin kuin sitä ”oikeaa valmentamista.” Hänen puheestaan kävi ilmi, että joukkueenjohdon tavoitteena on ollut pitää yhteyttä pelaajiin entistä enemmän, kohdata ja jutella pelaajien kanssa. Miten he ovat teidän mielestä tässä tavoitteessaan onnistuneet?

Minttu Tuominen: “Pelaajia on ringissä vielä aika monta, joten valmennuksella ei ole kuitenkaan ihan hirveästi aikaa yksittäiselle pelaajalle, mutta kommunikaatiota on ollut hieman aikaisempaa enemmän. Valmentajia kiinnostaa miten urheilijalla menee myös urheilun ulkopuolella, sillä kaikki vaikuttaa valmistautumiseen.”

Annina Rajahuhta: “Mielestäni tavoitteessa on onnistuttu. Leirien välillä yhteyttä pidetään puhelimitse sekä sähköpostin välityksellä. Leireillä jokaisella valmentajalla on tietyt pelaajat, joista he ovat vastuussa. Valmentajan kanssa asetetaan tavoitteet leirille ja hänen kanssaan keskustellaan läpi leirin pelisuorituksista sekä leirin päätteeksi käydään läpi leirin yleispalaute. Koko ajan ollaan menossa enemmän siihen, että pelaajat otetaan myös mukaan

valmennusprosessiin ja pelin kehittämiseen. Pelaajien osallistuttaminen on mielestäni tehnyt joukkueesta vielä tiiviimmän ja monet havahtumaan vielä selkeämmin siihen, että jokainen urheilija on vastuussa omasta kehittymisestään. Kun pelaajat kokevat, että he saavat vaikuttaa asioihin, niin sillä on iso merkitys tämän projektin ja lopputuloksen kannalta.”

6. Maajoukkueessa taistelee edelleen ikinuori Riikka Välilä (os.Nieminen) Riikka oli mukana myös v. 1998 olympialaisissa. Tiia, millä mielin seuraat Riikan otteita kaukalossa? Liikkuuko luistin edelleen yhtä liukkaasti kuin 20v sitten?

Tiia Reima: “Kyllä näyttää liikkuvan. Mahtava on ollut seurata Riikan uutta tulemista ja sitä kuinka hän on raivannut tiensä takaisin maailman huipulle. Iso Respect kyllä! Seuraan kyllä innolla Riikan pelaamista ja iso extra peukku on Riikalle pystyssä.”

7. Ketä nuoria lupaavia pelaajia nostaisitte esille naisten maajoukkueesta ja millä perusteilla joita kannattaisi teidän lisäksenne tulla seuraamaan tulevaan turnaukseen?

Minttu Tuominen: “Joukkueen nuoriso-osasto on ollut mukana jo muutaman vuoden ajan joten ihan keltanokkia ei kaukalossa nähdä. Mielestäni jokainen tuo joukkueeseen hyvän oman mausteensa joten en ala erittelemään pelaajia.”

Annina Rajahuhta: “Itse nostaisin esille Petra Niemisen sekä Sanni Hakalan. Petra on erittäin kiekollinen pelaaja, jolla on huikea pelikäsitys. Sanni taas on kahteen suuntaan pelaava, pieni ja sinnikäs taistelija, jolla on loistava työmoraali.”

Tiia Reima: Ketä sinä povaat nuorista pelaajista nousevan ”olympiakoneeseen?”

“Niemisen Petra on näyttänyt osaamisensa ja hän on varmasti yksi joukkueen isoista nimistä turnauksessa. Savolaisen Ronja on myös potentiaalinen nimi koneeseen nousijaksi, iso hyvin liikkuva puolustaja joka omaa loistavan pelikäsityksen.”

Haastattelu: Kati Suomela