Andreas Romar on selvinnyt kovista loukkaantumisista

1. Helmikuun lopussa v. 2016 loukkaannuit Itävallassa. Ote lehtijutusta (Savon Sanomat 24.2. 2016):

” Vähän alle kaksi vuotta olympialaisiin ja seuraava tavoite on, että siellä ollaan kunnossa. Laitetaan mies kuntoon ja kohti unelmia. Ei tässä luovuttamassa olla, hän totesi.”

Miten kuntoutuminen eteni ja missä kunnossa polvesi on tällä hetkellä?

”Kuntoutuminen meni suunnitelmien mukaan. Näkymät olivat huonot, sillä minulle annettiin alle 50% todennäköisyys siitä, että urheilu-urani yleensäkin jatkuu. Leikkaava lääkäri, Saksan maajoukkueen lääkäri Manuel Khöle, teki hyvää työtä ja pääsin kuntouttamaan polveani fysioterapeutti Petri Halosen ohjeiden mukaan ajallaan. Syksystä 2016 laskupäivät ovat toteutuneet lähes täydellisesti ja mikä tärkeintä, polvessa ei ole kipuja laskiessa. Fysiikkaharjoitteluun on tullut pieniä muutoksia, Mikä on ihan mukavaakin esim. loikkaharjoittelun sijaista teen tätä nykyä rappusharjoitteita. Tällä hetkellä fysiikkavalmentajani toimii jälleen oma isäni, jolla on yleisurheilusta 10-ottelu tausta. Olemme ottaneet harjoitteita monipuolisesti yleisurheilun puolelta. Polvi on tällä hetkellä oikein hyvässä kunnossa!

2. Jouduit jättämään Sotshin olympialaiset väliin kantapää vamman vuoksi, teit myös päätöksen jättää väliin v. 2017 alkuvuoden MM-kisat. Tiettävästi kaikki on rakennettu nyt huolella v. 2018 olympialaisia ajatellen. Ehditkö omasta mielestäsi täyteen terään tuleviin PyeongChangin olympialaisiin, jos sinut sinne valitaan? Miloin valinta tehdään ja mitkä kisat siihen vaikuttavat?

”Tavoitteenani oli laskea MM-kisoissa, mutta ne tukivat kuitenkin liian nopeasti loukkaantumiseni jälkeen. Päätimme ottaa riskin ja jättää MM-kisat väliin ja lähteä hakemaan USA;sta hyviä tuloksia ja sitä kautta rankingpisteitä. Jälkeenpäin ajateltuna riski ei kannattanut, mutta en kadu päätöstä yhtään. Olen kuitenkin viidet MM-kisat käynyt, että kyllä yhdet pystyin ihan hyvillä mielillä jättää väliin. Joskus on tehtävä riskiratkaisuja ja silloin me teimme tuon ratkaisun.

Tällä hetkellä näyttää hyvältä-katse on tiiviisti olympialaisissa. Tavoitteenani on nostaa tasoa kokoa ajan. Kaikki maailmancupin kisat ovat niitä näyttöpaikkoja kohti kisajoukkuetta. Jokaisella maalla on yksi maapaikka ja meillä (alppimaajoukkueella) on tavoite saada Peyonghangin olympialaisiin 3-4 mieslaskijaa ja yksi naislaskija. Kriteerit ovat kaikille selvät; kaksi kertaa tulee sijoittua 30 joukkoon ja kerran 15 joukkoon, niitä tässä tavoitellaan.”

3. Olet tehnyt muutoksia myös kesäharjoitteluusi, hakenut asentoa luisteluharjoituksien kautta. Kerro vähän lisää tästä taitoharjoittelumuodosta ja miten se on mielestäsi näkynyt tämän vuoden laskuissasi?

”Idea lähti jo kolmisen vuotta sitten. Halusin tuolloin apuja, ryhmäefektiä että saan haastaa itseäni ja saan tehdä harjoitteita ryhmässä. Tuolloin olin Provalmennuksen mukana lähinnä punttisalilla, mutta myös muutamia kertoa jäällä luistelemassa. Toukokuun lopussa aloitin

Provalmennuksen (Esa ja Markus Puolakka) kanssa luistelun harjoittelun. Katsoimme isäni kanssa, että saisin sieltä uutta ärsykettä taitoharjoitteluun esim. omaan laskuasentoon, suunnanmuutoksiin, kaarroksiin ja lähtöön. Olemme kuitenkin jo pitkään tehneet harjoittelua rullaluistimilla, niin miksipä ei kokeilla välillä ihan oikeilla hokkareilla. Minulla oli jääharjoituksia kaksi kertaa viikossa reilun kahden kuukauden ajan. Hauskaa oli joka kerta jäällä! Oli myös mielenkiintoista nähdä lupaavista kiekkojunnuista aina KHL-tähtiin treenaamassa luistelua! Mielestäni olen saanut omaa starttiani paremmaksi juuri tuon luistelupotkun kautta, muuten on vaikeaa erotella siirtovaikutuksia omaan lajiini.

Suosittelen kaikille hakemaan aspektia muista lajeista, se on todella antoisaa! Mielestäni meillä on Suomessa liian lajikeskeistä harjoittelua. Me voitaisiin tehdä yhdessä paljon enemmän treenejä ja saada sieltä uusia ideoita omaan harjoitteluun, näin motivaatiokin pysyy yllä. Armeijan aika opetti minulle paljon. Silloin oli helppo seurata muiden lajien urheilijoita ja pyytää välillä päästä mukaan heidän treeneihin.”

4. V.2017 alussa sinulla oli tiivis kilpailu-urakka. Siellä tuli hienoja tuloksia:

- tammikuussa Wengenin haastavissa oloissa maailmancupin alppiyhdistetyssä sijalle 16.

- helmikuussa kolmen maailmancup-kilpailun viikonloppu Norjan Kvitfjellissä tuotti lauantaina sijan 32

- maaliskuussa miesten syöksylaskun ykköstila Ruotsin mestaruuskisoissa Åressa.

 Miten on tämä kausi alkanut, mihin olet tyytyväinen ja missä kohtaa on vielä parannettavaa?

”Kausi on alkanut hyvin. Sijoitukseni ovat 31 (Lake Louis, Kanada) ja 26 (Beaver Creek, USA) ja olen niihin tyytyväinen. Minun on hyökättävä takaa, koska viime vuoden rankingpisteeni ovat huonot. Asetelma on tämä, mutta hyvin on kausi lähtenyt käyntiin.

5. Ote Suomen alppimaajoukkueen sivuilta: ”Suomen alppimaajoukkue lähtee tulevaan olympiakauteen päätavoitteenaan menestyminen kansainvälisellä huipputasolla.”

Mitkä ovat sinun kauden päätavoitteet? Mihin olet tyytyväinen? Mikä olisi jo oman tason ylittämistä?

”Kauden päätavoite on ilman muuta olympialaisissa ja ottaa siellä mitali. Olen tyytyväinen omiin suorituksiini jos yllän molemmissa lajeissa finaaleihin. Jos saan suoritusvarmuuden omalle tasolle, vain taivas on rajana. Olen kuitenkin yltänyt MM-kisoissa sijoilla 4 ja 5, tiedän että minulla on mahdollisuudet!”

6. Olet vuodessa yli 200 päivää ulkomailla. Mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä että jaksat uskoa tavoitteisiisi ja jaksat tehdä kovaa työtä unelmiesi eteen?

”Perhe (äiti ja isä), tyttöystävä ja kaverit – todella tärkeitä tukijoita. Myös siskoni, joka työskentelee USA;n maajoukkueen kanssa. Hänen kanssa keskustelemme paljon. Olen onnellisessa ja etuoikeutetussa asemassa että saan tehdä mitä haluan ja rakastan – jahdata unelmia. Ymmärrän kuitenkin tosia asian; urheiluahan tämä vaan on, eikä maailma tähän kaadu jos en saavuta unelmiani. Minulla on tavoitteita myös urheilu-uran jälkeen.”

Haastattelu 8.12.2017 Kati Suomela Kuva: SkiSport Finland