Tero Tiitu: urheilu ja opiskelu - mahdollinen yhtälö
Huippu-urheilu on elämäntapa, joka kokonaisvaltaisuudessaan sanelee monia tekemiämme valintoja ja vaatii onnistuakseen täydellistä sitoutumista. Kun polte omaa urheilu-uraa kohtaan on kuumimmillaan, elämään ei välttämättä halua tuoda mitään ylimääräisiä häiriötekijöitä harjoittelua ja kilpailemista sotkemaan. Jos kokonaisuutta yrittää kuitenkin hahmottaa vähän laajemmin, voi havahtua opiskelun merkitykseen urheilun rinnalla nimenomaan hyötynä, ei haittana. Urheilun jälkeenkin on elämää Urheilijat ovat järjestään kunnianhimoista ja määrätietoista sakkia, joka haluaa hoitaa kunnolla kaikki ne asiat joihin ryhtyy. Päättyipä aktiiviura missä vaiheessa tahansa tai mistä syystä tahansa, nämä luontaiset taipumukset eivät katoa minnekään – ne saavat vain uusia ilmenemismuotoja. Urheilu-uran aikainen opiskelu silottaa huomattavasti tätä siirtymää. Hyvin suunniteltuna ja sopivasti annosteltuna opiskelu myös tasapainottaa ja rikastuttaa huippu-urheilijan elämää. Myöhemmin tarvittavan substanssiosaamisen ohella tarjolla on miellyttävällä tavalla erilainen sosiaalinen ympäristö sekä yksinkertaisesti muuta ajateltavaa urheilun lomaan. Myös työelämä voi tarjota näitä, mutta töissäkäyntiin verrattuna opiskelu on yleensä joustavampaa ja helpommin yhdistettävissä huippu-urheilun kannalta optimaaliseen elämänrytmiin. Tsemppi ja oma aktiivisuus avainasemassa Kunkin urheilijan yksilöllinen tilanne määrittää tottakai pitkälti, miten urheilun ja opiskelun voi käytännössä yhdistää. Joka tapauksessa väittäisin, että opiskeluun jää aikaa, vaikkakin kokonaispaketti edellyttää tasapainoilua, erikoisjärjestelyjä ja tiiviihköä aikataulua. Esimerkiksi yksittäisen vuoden sisällä tärkeysjärjestys vaihtelee riippuen oman lajin ja opiskelupaikan erityispiirteistä. Haastavammatkin asiat ovat yleensä järjestely- ja sinnikkyyskysymyksiä. Opiskelun onnistumisen kannalta on väliä, miten oman asiansa esittää. Urheilijoiden tarpeita ymmärretään koko ajan paremmin ja joustoa on saatavissa, mutta sitä ei saa käyttää opportunistisesti väärin – muuten pilaa omien mahdollisuuksien ohella myös muiden urheilijaopiskelijoiden mahdollisuudet. Hahmota kokonaisuus, hyödynnä tuki ja anna palaa! Toivoisin, ettei yksikään motivoitunut ja lupaava urheilija lopettaisi uraansa liian aikaisin esimerkiksi yliopistoon pääsyn takia. Huippu-urheilu ja opiskelu on mahdollista yhdistää, ja mahdollisuudet tähän vieläpä paranevat koko ajan, kiitos ennen kaikkea Suomen Olympiakomitean ja urheiluakatemioiden ansiokkaan työn. Huippu-urheilusta saatujen opetusten, kokemusten ja elämysten rinnalla ei mielestäni ole mitään väliä, vaikka opinnot viivästyisivätkin normaalitahdista. Joukkueurheilijana olen itse vakuuttunut siitä, että urheilun kautta saan ryhmässä toimisesta ja menestymisestä oppeja, joita ei mistään muualta ole saatavissa. Opiskelutaustaan yhdistettynä tämä taas on valtti myöhemmin esimerkiksi sopivaa työpaikkaa haettaessa. Kaikki lähtee siis oman kokonaisuuden hahmottamisesta. Aito sitoutuminen jotakin asiaa kohtaan on mahdollista vasta kun tiedostaa kuka on, mistä tulee ja mihin on menossa. Tämän jälkeen kannattaa huolellisesti suunnitella yksilöllinen urheilun ja opiskelun sisältävä paketti tukea tarjoavien tahojen kanssa. Lopulta ei sitten tarvitse kuin laittaa hanaa ja nauttia siitä että saa intohimoisesti tehdä juuri sitä mitä haluaa. Tero Tiitu opiskeleva huippu-urheilija Tero on Suomen salibandymaajoukkueen kantavia voimia ja on valmistautumassa ensi talven kotona pelattaviin MM-kisoihin. Huippu-urheilun ohessa Tero opiskelee Aalto-yliopiston teknillisessä korkeakoulussa ja kauppakorkeakoulussa.
|
|
